Syysterveiset

Tämä viikko on alkanut aika rauhallisissa merkeissä. Pikku E:lle nousi nimittäin sunnuntai-iltana ihan yhtäkkiä 39 asteen kuume. Eilen vietimme koko päivän sisällä, mutta jo tänään uskaltauduimme ulos. Luulen, että kuume johtui torstaina saaduista rokotuksista tai sitten kyseessä voi myös olla vauvarokko (Pikku-E ei ole vielä sairastanut sitä). Toisaalta vauvarokossa kuumeen tulisi kestää sen kolme päivää ja tänään hänellä ei ole enää ollut kuumetta. Toivoni on siis korkealla sen suhteen, että tämä olisi nopeasti ohi. Muuten Pikku-E:n 8kk lääkäri sujui hyvin. Saimme siis tarvittavat rokotukset. Pituuskasvu oli ihan normaalissa vauhdissa (kesällä Suomessa oltiin huolissaan, kasvaako hän pituutta riittävsti). Mittaa on nyt 68,5cm. Painoa en muista tarkalleen (unohdin merkitä sen neuvolakorttiin), mutta reippaasti yli 7kg se oli. Ja kaikki muukin oli ihan niin kuin pitikin.
Tänään aamupäivällä kävimme Vysehrad-nimisessä kaupunginosassa. Siellä on yksi todella kaunis ulkoilualue, jossa ei jostain syystä oltu vielä käyty. Menimme sinne hyvän ystäväni kanssa, joka palaa huomenna Ruotsiin vietettyään koko kesän täällä Prahassa. Oloni on todella haikea, sillä nyt on taas yksi ystävä täällä vähemmän. Olemme viettäneet tämän pariskunnan kanssa monta hauskaa viikonloppua ja iltaa. Hänen miehensä viipyy täällä vielä joulukuuhun, joten todennäköisesti ehdimme tavata vielä myöhemmin syksyllä.
Ulkomailla elämisen parhaat ja huonoimmat puolet voisikin tiivistää yhteen sanaan: instability. On mahtavaa löytää uusia asioita uudessa elinympäristössä. Ulkomaille muutto on ihan uuden alku, tuntuu että melkein mikä tahansa on mahdollista. Opit uutta kokoajan, kohtaat haasteita ihan arkisissakin asioissa ja huomaat, ettei mikään ennen niin itsestäänselvä asia välttämättä olekaan sitä. Asiat täällä tuntuvat muuttuvan nopeammin kuin kotimaassa: ihmiset ympärillä vaihtuvat (varsinkin kansainvälisissä piireissä), lapset kasvavat nopeammin (?) tai siltä musta ainakin tuntuu ja ylipäätään tuntuu, että eletään ns. pysyvässä muutoksessa. Mikä siis ei ole huono asia. Täällä olen todella ymmärtänyt sen, että vain minä itse olen se henkilö joka on vastuussa elämäni suunnasta ja onnellisuudesta. Lisäksi omasta perheestä on tullut entistäkin tärkeämpi, sillä se on täällä lähes ainoa pysyvä asia (tai ainakin sitä toivon!!). Uusiin ystäviin syntyy vahva side nopeasti, sillä omat "oikeat" ystävät ovat fyysisesti kaukana. Varsinkin jos onnistuu löytämään sellaisen ihmisen, jonka kanssa todella synkkaa.
Kesäisistä keleistä huolimatta on syksy saapunut myös Tsekin maalle. Koulut alkoivat viime viikolla ja se tartuttaa itseenikin sykyn ja arjen tunteen, vaikkei muuten koulujen alku meidän perhettä vielä kosketakaan. Tiedä sitten onko syy syksyssä vai jossain muussa, mutta mulle on tullut kauhea tarve kehittää itseäni. Tuntuu, että moni tuttu on aloittanut opiskelun tai työt tai uuden harrastuksen. Mietin viime viikolla pääni puhki, mitä voisin alkaa tekemään itseni eteen nyt syksyllä. Ja päätin alkaa opiskelemaan ruotsia. Aivan oikein! Kyllähän nyt jokaisen Tsekeissä asuvan suomalaisen täytyy ruotsia osata ;). Mietin kuitenkin ihan oikeasti tätä asiaa ja keksin monta hyvää syytä: 1. Mieheni on kaksikielinen. 2. Lapsistani tulee (toivottavasti) kaksikielisiä. 3. Minä olen todennäköisesti se henkilö, joka auttaa lapsa sitten joskus läksyjen ym. kanssa. 4. Työssäni käytän jatkuvasti ruotsia ja haluan tulla vielä paremmaksi siinä mitä teen, siis myös kielitaidon osalta. 5. Haaveilemme Ruotsiin muuttamsesta ja siellä myös mun olisi hyvä päästä töihin. Syitä olisi vielä lisääkin, mutta tässä nyt muutama näin alkuun. Enkä voi kieltää, etteikö sosiaalisessa mediassa viimeviikkoina käyty "pakkoruotsi"-keskustelu olisi innoittanut mua. Koko keskustelu on mielestäni ihan naurettava! Suomi on kaksikielinen maa ja kaikista vähemmistökielistämme tulisi huolehtia yhtä hyvin. Lisäksi ruotsinkielen osaaminen yhdistää meidät muihin Pohjoismaihin ja mua välillä oikein hävettää, miten huonosti Suomessa nykyään enää puhutaan ruotsia. Mutta tämä ei siis ole mikään poliittinen kannanotto, vaan ihan vaan oma mielipiteeni asiasta.
Nykyisin siis päiväuniaikasn tämä mamma istuu koneella ja tekee ruotsinkielen tehtäviä! Se on muuten tosi koukuttavaa! 2 tuntia menee ihan silmänräpäyksessä, voi kunpa ruotsin tunnit olisivat kuluneet yhtä nopeasti silloin kouluaikoina ;).
Tällaiset syysterveiset täältä Prahasta tällä kertaa. Ihan ikävä sieni- ja marjametsään! Voikaa hyvin <3