Olen huomannut, että ns. pitkät viikonloput tuntuvat usein jopa lyhyemmiltä kuin ne ihan tavalliset viikonloput. Juuri tällaisen ihanan lyhyen pitkän viikonlopun jälkeen on taas haikea, mutta onnellinen olo.
Mun vanhemmat tulivat tänne viime viikon keskiviikkona ja lähtivät maanantai-iltana. Ja minne ne vajaat viisi päivää taas hujahtivat, kysynpä vaan! Tytöt olivat niin innostuneita! Belle ei meinannut pysyä housuissaan, kun vihdoinkin löytyi leikkikavereita, jotka eivät sano monta kertaa päivässä "nyt en ehdi". Pikku-E:kään ei ollut alkanut vierastaa, vaikka tämä nyt voisi kai olla aika otollinen ikä sellaiseen. Teimme ihan normaaleja juttuja eli ulkoiltiin, käveltiin ja syötiin hyvin. Belle pääsi myös isovanhempien kanssa hevosajelulle, jonka olin hänelle luvannut tämän kesän aikana. Lauantaina olimme S:n kanssa kahdestaan syömässä Nostress-nimisessä ranskailais-aasialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen suunnattiin S:n työkaverin (ja mun kaverin) luokse juhliin. Meillä meni pitkästä aikaa ihan pikkutunneille asti eli hauskaa oli! Nyt tosin ei tee taas mieli edes ajatella juhlimsta ;).
Syyskuun loppulle meillä ei olekaan mitään suunnitelmia, vietetään varmaan aika rauhallisia viikonloppuja. Loppusyksystä sitten alkaakin tapahtua, kun meidän "lomasesonki" starttaa. Meillä on tänne loka- marraskuussa vielä joitakin "vapaita aikoja", mutta joulukuu onkin jo ihan fully booked ;). Olen tosi iloinen, että ystävät ja sukulaiset ovat nyt oikeasti tulossa käymään meillä, sillä usein käy niin että vierailusta aina puhutaan, mutta lopulta se jääkin sitten tekemättä (tämä kommentti koskee siis ehdottomasti myös minua itseäni!). Mutta vinkki siis kaikille, jotka ihan oikeasti haluavat tulla meille kyläilemään: toimikaa! :D
Lokakuun alussa Bellen olisi tarkoitus aloittaa Prahan Suomi-koulu. Koulu on tarkoitettu Tsekeissä asuville suomalaisille lapsille. "Opetusta" on aina lauantaisin klo 10-12 erään päiväkodin tiloissa. Meillä kävi tuuri sillä tämä päiväkoti on ihan meidän kodin lähellä. Nyt vain jännityksellä odotetaan, onko osallistujia riittävästi, sillä useat lapset ovat jäämässä ryhmästä tänä syksynä pois. Jotenkin sain sellaisen käsityksen, ettei tänä syksynä ryhmää ehkä tulisikaan :(. Mutta sen näkee sitten!
Pikku-E on taas kehittynyt huimasti. Liikkuminen on niin näppärää ja nopeaa! Nyt ollaan aloitettu pikkuhiljaa meidän "Ei-koulu" eli pelotellaan lasta hänen koskiessa johonkin kiellettyyn esineeseen sanomalla niin kovaa "ei", ettei se raukka koske siihen parin kuukauden kuluttua enää vahingossakaan ;). Tämä toimi siis Belleen, saas nähdä miten pikkusiskon kanssa käy. Pikku-E myös nukkuu hyvin edelleen. Kesällä tytöt menivät nukkumaan yhdeksältä illalla, mutta nyt ollaan aikaistettu sitä klo kahdeksaan, että saadaan vähän omaakin aikaa iltaisin. Joinakin iltoina Pikku-E on täytynyt käydä nakkaamassa sängyssä takaisin makuuasentoon, sillä nyt innostuneena seisomisesta hän on alkanut nousemaan ylös sängystäänkin. Täytyy yrittää taas olla johdonmukainen ja käydä vain laittamassa lapsi takaisin makuuasentoon eikä missään nimessä nostaa häntä pois. Muistan Bellen vauva-ajasta sen, että juuri tässä 8kk-1v iässä lapsi oppii vedättämään vanhempiaan, jos siihen vaan antaa mahdollisuuden.
Muuten täällä vain elellään päivä kerrallaan ja koitetaan nauttia niistä kuuluisista pienistä hetkistä. Syksy teki jo viime viikolla tuloaan, mutta nyt täällä on taas sellaista 18 astetta lämmintä, mikä siis sopii meille paremmin kuin hyvin. Ei ole vielä toppatakkia ikävä! Olen kuullut, että Suomessa jo skrabaillaan aamuisin autojen ikkunoita. Toivotaan sinnekin vielä vähän lämpöä ennen kuin talvi ihan oikeasti alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti