Synttärijuhlia

Hej på er! Täällä on taas juhlaviikko menossa. S saavutti mut eilen numeroissa taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi (puhun iästä, en äo:sta) ;) ja koska päivä sattui olemaan tiistai, emme voineet/viitsineet tehdä mitään kovin erikoista joten juhlinta jatkukoon vielä viikonlopun ajan. Annoin hänelle tylsästi lahjaksi vain rahaa ja kauluspaidan sekä bokserit :/. Yritin keksiä jotain vähän persoonallisempaa, mutta en keksinyt. Koti sen sijaan koristeltiin tyttöjen kanssa asianmukaisesti ilmapalloilla ja serpentiineillä. Sain jopa Bellen pään käännettyä ja pappa sai koristuksista sini-painotteiset pinkin sijaan. Lopputuloksena olohuoneemme näyttää siltä, kun täällä olisi menossa poikavauvan baby-shower :D. Mutta ei anneta sen häiritä, ajatus on tärkein. Synttärisankarin toiveesta illalliseksi söimme perjantairuokaa eli burritoja :P.
Pääsin myös pitkästä aikaa leipomaan kakkua. Synttärisankarin toiveena oli suklaakakku ja sellaisen hän myös lopulta sai. Ja painotan sanaa LOPULTA. Oli nimittäin hyvin lähellä, ettei olisi saanut. Tämän kakun kanssa meni pitkästä aikaa kaikki mahdollinen (ja mahdoton) pieleen. Yritin ensin tehdä puolikkaan annoksen taikinaa pienempään vuokaan, mutta jouduin kuitenkin tekemään sen toisenkin puolikkaan taikinaa, ettei kakusta kuitenkaan tulisi liian littana. Täyttövaiheessa täytteet alkoivat valua välistä ja kerrokset (5kpl) valuivat lopulta pöydälle. Mutta uskokaa tai älkää: minä en hermostunut!!! Kylmänrauhallisesti (korvista tuli ehkä vähän savua ulos) ladoin kerrokset takaisin paikoilleen, laitoin irtopihjavuoan reunuksen tueksi ja heivasin koko komeuden yöksi parvekkeelle. Ja kuinka ollakaan, aamulla se näytti jo taas ihan kakulle ja pysyi siis kasassakin. Eli mahdollisuus uudelle epäonnistumiselle ;). Kuorrutteesta tuli jostain syystä aivan liian löysää ja se valui rumasti kakun päästä pois. Tässä vaiheessa minulta loppui jo kaakaojauhekin, joten ei muuta kuin kauppaan hakemaan lisää (ja kakku jääkaappiin). Palattuamme kaupasta tein uutta, jämäkämpää kuorrutetta ja se onneksi pysyikin jo kakun päällä. Kun olin saanut kakun vihdoin melkein valmiiksi, huomasin että se oli vähän vino. Siitä en kuitenkaan enää jaksanut välittää, vaan ripottelin sydämenmuotoisia strösseleitä päälle ja kuinka ollakaan, lopputulos oli ihan siedettävä. Yrittämisen puutteesta minua ei siis ainakaan voi syyttää. Kävi kyllä kieltämättä mielessä parikin kertaa kävellä tuohon viereiseen konditoriaan, mutta ei, tapoihini ei kuulu luovuttaminen. Onneksi kakku maistui todella hyvälle. Nyt mellä on vaan Bellen kanssa kova paine syödä se loppuun, ettei S:n tarvitsisi "uhrautua". Häneltä kun on arkipäivisin herkut kiellettyjä. Mutta Belleä ei ole haitannut se, että kerrankin on jälkiruokaa tarjolla :D.
Sovimme, että menemme lauantaina johonkin kivaan ravintolaan vielä ihan "oikealle" synttäri-illalliselle. Meidän piti mennä ihan omalla porukalla, mutta suunnitelmamme vuotivat "julkisuuteen" ja voi olla että saamme taas aina yhtä rakasta ruotsalais-seuraa mukaamme ;). Mutta ihan oikeasti, todella mukavia ihmisiä, eli tervetuloa vaan.
Ruotsalaisista puheen ollen, lupasin kertoa viime viikonlopun rapujuhlistamme. No, niistä ei paljon kerrottavaa jäänyt :). Ruoka oli hyvää ja seura oli, noh hyvää mutta aika hiljaista. Nämä rakkaat länsi-naapurimme olivat nimittäin lähteneet perjantai-iltana ihan pitkän kaavan mukaan ulos ja nauttineet alkoholia vähän liikaa, joten lauantaina ei ollutkaan sitten hymy enää niin herkässä. Mutta oli kuitenkin hauskaa ja meidän tytötkin jaksoivat olla reippaasti mukana. Tultiin stten ihan ajoissa kotiin ja katsottiin S:n kanssa vielä leffa illan päätteeksi.
Täällä on vielä ihanan kesäiset kelit: reippaasti yli 20 astetta ja loppuviikoksi on taas luvattu aurinkoa ja jopa 27 astetta eli vielä ei ole tarvinnut alkaa onneksi keksimään sen kummempia sisäaktiviteetteja.
Niin ja Pikku-E:lle saimme vihdoin rokotusajan huomisaamulle. Hänelle tehdään samalla ihan kunnon lääkärintarkistus, niin saadaan tietää vähän missä mennään kasvun ym. terveydentilan kanssa. Omasta mielestäni ainakin kaikki vaikuttaa ihan hyvälle. Hän konttaa jo paikasta toiseen (ei enää ryömi), nousee itse tukea vasten seisomaan ja pääsee myös takaisin alas. Nousee itse istumaan ja siitä lähtee myös konttaamaan. Nyt viimeisimpänä on tullut käsien yhteen taputtaminen. Olemme Bellen kanssa leikkineet ja laulaneet viime päivinä  kovasti "Klappa händerna när du är riktigt glad", joten ehkä se on inspiroinut myös pikkusiskoa.
Bellestä en olekaan pitkään aikaan kertonut mitään. Olen kyllä todella iloinen ja ylpeä saadessani olla hänen äitinsä. Aivan mahtava pieni tyttö!  Hänellä on ollut jo pitkän aikaa kova tiedonjano ja hän kyselee mut välillä ihan väsyksiin asti. Toisinaan hän on alkanut myös taas kyseenalaistamaan sääntöjäni, mutta olemme välttyneet suurimmilta yhteentörmäyksiltä, sillä selitettyäni asiat hän ymmärtää pointtini (ainakin useinmiten). Nyt tällä hetkellä hänellä on palava halu oppia kieliä ja jatkuvasti saan olla vastaamassa erilaisiin kysymyksiin kuten, "Mamma, mikä ilmapallo on ruotsiksi?" "Onko milk englanniksi maito?" jne. Päätimme jo kun Pikku-E syntyi, että S puhuu Pikku E:lle vain ruotsia ja nyt huomaa jo Bellesäkin, että häntä on alkanut taas myös kiinnostamaan ruotsin kieli. Olenkin joutunut kaivamaan sanakirjani esille, sillä enää ei aina oma sanavarastoni riitä vastaamaan tyttäreni kysymyksiin :). Ja kuten varmaan kaikki tietävät, mitkään vitsit eivät vedä vertoja sille tilannekomiikalle, josta pikkulasten kanssa saa nauttia. Välillä tuntuu, että pitäisi olla joku 24h/7 videokamera päällä, että saisi edes murto-osan näistä hetkistä tallennettua! Mutta eipä auta kuin elää hetkessä ja yrittää painaa mieleen niitä parhaita paloja.
Aurinkoista syyskuun alkua!