Eilen, kun herättiin odotti meitä ulkona jätti-yllätys. Maa oli valkoinen ja lunta satoi edelleen! Oi minkä ilon ja innon se saikaan Bellessä aikaan. Olin jo puhunut hänelle, ettei välttämättä tänä talvena nähdä lunta ollenkaan, mutta toisin siis kävi. Ilma ei kuitenkaan ollut kylmä, mittari taisi näyttää jopa yhtä plus-astetta. Siispä kauhella kiireellä ulos ja puistoon ennenkuin lumi sulaa pois. Tehtiin ihan pieni lumiukko ja lisäksi Belle sai aikaan monen monta lumienkeliä. Pikku-E:tä lumi ei sen kummemmin hetkauttanut, hän viiletti menemään ympäri puistoa aivan tavalliseen tapaansa. Iltapäivällä lumisade vaihtui märäksi rännäksi ja maa oli täynnä loskaa. Yllätys olikin kuitenkin suuri, kun tänäaamuna maa olikin yhä valkoinen. Eli ehkä se talvi tuli tännekin.
Viime viikonloppu hujahti ohi nopeammin kuin aikoihin: kävin lauantaina thaimaalaisessa jalkahieronnassa (aivan ihana!!!) ja loppuillan touhuilin tyttöjen synttärijuhlavalmisteluiden parissa. Sunnuntaina sitten vietettiin samanaikaiset 1- ja 3-vuotissynttärit. Juhlat olivat tosi kivat. Vieraina oli neljä kappaletta tuttuja Suomi-lapsia vanhempineen. Ongintaa kummempaa ohjelmaa en järjestänyt ja hyvä niin. Lapset viihdyttivät itse itseään ja toinen toisiaan.
On kiva, kun olemme tutustuneet viimeaikoina mukaviin suomalaisiin perheisiin. Tytöt ovat saaneet uusia leikkikavereita ja itsellekin on tosi kiva, kun on ihmisiä joiden kanssa voi jakaa kokemuksia, sopia tapaamisia tai jutella ihan muuten vaan. Erään Suomi-tuttavuuden kautta sain vinkin ihanasta englanninkielisestä tanssikoulusta ja meidän Belle aloittaakin ensi ma Pre-Balletin. Hän on aivan innoissaan ja kysyy joka päivä, että onko jo maanantai. Sattumalta opettaja suositteli meille juuri samaa ryhmää, missä tuttavaperheemme laps käy, joten Bellellä on siellä valmiiksi myös yksi tuttu kaveri :).
Bellellä on nyt muutenkin menossa jonkinlainen "itsenäistymisen" vaihe. Hän on ilmoittanut jo useaan kertaan, etten saa jäädä seuraamaan hänen balettituntiaan, vaan mun täytyy lähteä pois ja tulla sitten hakemaan tunnin päätyttyä. Toivon nyt, että tämä uusi OMA harrastus helpottaisi vähän hänen dagis-kaipuutaan, sillä mun mielestä meillä on kuitenkin mennyt ihan hyvin kotona tyttöjen kanssa. Ensi syksynä voisi ajatella jo sitten jotain isompia kuvioita, jos sille tuntuu.
Mutta tällaiset alkuviikon kuulumiset täältä. Saas nähdä kuinka kauan tätä talvea kestää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti