Tässä onkin reilut pari viikkoa hujahtanut niin, etten ole oikeastaan edes muistanut koko blogia. Syy blogitaukoon on ollut kuitenkin hyvä: mulla on ollut täällä vieraita :). Ensin tuli hyvä ystäväni B miehensä ja tämän pojan kanssa. He olivat tässä ihan lähistöllä hotellissa yötä ja vietimme kaksi todella kivaa päivää heidän kanssaan. Siitä viiden päivän kuluttua saapui taas todella tärkeä ihminen A tänne.
Olin koko viikon ihan täpinöissäni ja yritin kovasti miettiä kivoja ravintoloita ja paikkoja, jonne voisin häntä viedä. Aloin myös huolehtia vierashuoneemme lievästi sanottuna askeettisesta sisustuksesta ja tein reissun Ikeaan löytääkseni maton sinne. Matto löytyi, mutta eipä käynyt mielessä, että 170x200cm kokoinen matto on aika vaikea kuljettaa lastenrattaiden kanssa. Joten viikon ensimmäisen Ikea-reissun saaliksi jäikin sitten joululahjapaperi ja kaksi nokkamukia (joista muuten ei Pikku-E suostu edelleenkään juomaan). En kuitenkaan lannistunut, vaan hyödynsin S:n perjantaisen vapaapäivän ja jätin lapset hänelle ja suuntasin heti aamusta taas Ikeaan. Sain kuin sainkin maton, mutta 14kg painavan mattorullan kuljetus julkisilla kaupungin toiselta laidalta oli kieltämättä aika raskasta. Mutta nyt on vierashuonetta koristanut jo reilun viikon uusi kaunis vaalean beige matto :).
A:n kanssa meillä oli todella hauskaa. Lauantaiksi olin varannut meille aamiaisen ranskalaisesta Cafe Amandinesta ja illallisen lauantaille Lehka hlava (Clear head)-nimisestä kasvisravintolasta. Molemmat olivat todella onnistuneita valintoja. Illalliselta kävelimme hotelli Hiltonin kuuluisaan Cloud 9 skybar & loungeen. Se on täällä tunnettu erinomaisista cocktaileistaan ja hienosta näköalasta. Hinnat tosin ovat tsekkiläisittäin järkyttävän korkeat, mutta oli paikka ehdottomasti vierailun arvoinen. Vinkkinä vielä, että Hiltonissa on cocktail tasting aina ma-la klo 18-21. Silloin maksettuasi 690 korunaa (n. 28e) saat juoda rajattoman määrän valitsemiasi cocktaileja. Me emme tällä kertaa kokeilleet kuitenkaan tätä. Ja ehkä hyvä niin, sillä Hiltonista siirryimme vielä kotikulmille Vinohradyyn ja pistäydyimme parissa paikallisessa. Ja saimme itsemme kyllä aika hyvään juhlakuntoon ihan valkoviininkin voimin :D. Hauskaa siis oli.
Olen ollut jotenkin todella liikuttunut siitä, että jo kaksi ystävääni on matkustanut tänne varta vasten meitä katsomaan. Nykyään se ei todellakaan ole itsestäänselvää, sillä kaikilla on niin paljon omia kiireitä ja menoja. Vaikkei mulla mitään ikävää Suomeen ole pahemmin ollut, niin kyllä sitä jotain pientä pinnan alla olevaa kaipuuta helpotti kovasti nähdä ystäviä ja huomata, ettei mikään ole muuttunut.
Näiden vierailujen jälkeen olemme taas palanneet normaaliin päiväjärjestykseen tai ainakin melkein. Tuo melkein tulee viime viikonloppuisesta talviaikaan siirtymisestä. Perjantaihin asti musta tuntui, että voisin tappaa sen tyypin, joka on päättänyt, että kelloja täytyy siirtää kaksi kertaa vuodessa. Olkoonkin se vain tunti, mutta meidän lapsien kohdalla se tarkoitti sitä, että että viime viikolla täällä herättiin joka aamu klo 5-5.40. Jotain kertoo se, että kun tänä aamuna kuulin ensimmäiset "Pappaaaaa!" Pikku-E:n sängystä klo 6.15 olin ihan fiiliksissä. Wow, tänäänhän me nukuttiin pitkään oli ensimmäinen ajatukseni. Niin ja olen siis ihan tosissani. Muta suunta on ainakin ollut oikea eli jospa tässä pikkuhiljaa päästäisiin taas vähän lähemmäksi sitä seiskaa.
Eilen mentiin koko porukka Suomi-kouluun ja iltapäivällä piipahdettiin vielä kaikki leikkipuistossa. Tänään on ollut vähän sateista, joten aamulla puistoilun sijaan askarreltiin Bellen kanssa isänpäiväkortteja. Askartelutuokion jälkeen päätin uhmata sitkeää pikku sadetta ja kipaisin tunnin lenkille raittiiseen ilmaan. Oli kyllä ihanaa. Olen urheillut viimeksi tasasn kaksi viikkoa sitten :D. On ollut kiva huomata, että entisenä liikunta-addiktina en enää pode huonoa omaatuntoa tai terveellisestä elämästä "repsahduksena" vaikka urheiluun tulisi pidempiäkin taukoja. Allekirjoitan edelleenkin liikunnan ihanuuden ja tärkeyden, mutta on vapauttavaa, kun siitä ei ole tehnyt itselleen mitään velvoitetta. Silloin harvoin kun nykyään pääsen lenkille on muuten askel kevyt ja "flow" taattu.
Tämän uutislähetyksen päätteksi vielä "vauvakuulumisia". Ensi viikolla Pikku-E täyttää jo 10 kuukautta! Hänellä ei ole vieläkään ainoatakaan hammasta eikä hän juo nokkamukista. Sen sijaan ruoka on maistunut aina välillä jo vähän paremmin. Yksi päivä viime viikolla annoin hänelle ihan samaa ruokaa, mutä me muutkin söimme (kyllä, KAIKILLA mausteilla) ja se upposi todella hyvin.
Ilmeisesti mun vauvapöperöissä ei ole siis ollut ihan maut kohdillaan. Käytän kuitenkin sen verran paljon mausteita ja myös suolaa normiruuaassa, että yritän odottaa vielä vuoden vaihteeseen ennen
kuin Pikku-E siirtyy täysin samaan ruokaan kuin me muut. Korvikemaitoon olen jo hiljalleen alkanut lisäämään myös tavallista maitoa, jotta tavalliseen maitoon siirtyminen tapahtuisi sitten ilman ongelmia. Taaperokärryt ovat edelleen kovassa ajossa ja Pikku-E seisoo jo suht pitkiäkin aikoja ilman tukea. Askelia ei ilman tukea olla vielä otettu. Sanavarasto on vielä hyvin suppea. Ainoa oikea sana on "pappa". Sitä hän huutelee aamulla sängystä ja muutenkin aina, kun on jotain vailla eli siis lähinnä mulle. Ja siis myös silloinkin kun S ei ole edes kotona. Mä olen vähän loukkaantunut. Sen lisäksi neidin sanakirjoonn kuuluu "tättättättätää" ja "väyväyväy". Näillä mennään :D. Tanssiminen n Pikku-E:stä hauskaa ja hytkyntä alkaa heti kun hän kuulee musiikkia. Lisäksi hän tykkää kovasti piiloleikistä, Bellen pyöräilykypärästä ja Bellen Crocs-kopio-sandaaleista. Luonteeltaan hän on edelleen todella hyväntuulinen ja rento, itkee oikeastaan vain, jos meille tulee erimielisyyttä ruuan syömisestä ja toisinaan myös ulkovaatteita pukiessa.
Olisikohan tässä nyt päivityksiä parin viikon edestä? Oli pakko palata blogin pariin, kun pari mun "fania" alkoi jo vaatimaan uusia kuulumisia :).
Hauskaa sunnuntain jatkoa :)o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti