Edellisestä postauksestani onkin kulunut tavallista pidempi aika. Syy tälle on yksinkertaisesti se, ettei täällä ole tapahtunut viime viikolla mitään mainitsemisen arvoista. Olin jo torstaina kirjoittamassa, mutta sitten tajusin, ettei todella ole oikein mitään kerrottavaa :D Paitsi, että S joutui monena iltana olemaan ylitöissä ja jopa eilisen eli lauantain aamupäivän hän vietti duunissa.
Lauantain piristykseksi vietimme kuitenkin iltapäivän S:n työpaikan viereisessä Chodofin ostoskeskuksessa. Siellä Belle ajoi varmasti 20 kierrosta lasten minijunassa, ostettiin mulle kunnon kuulokkeet iPodiini (sunnuntailenkki, here I come!!!), sain myös kauan himoitsemani pienen kakkuvuoan (halkaisija 18cm) ja sokerina pohjalla: S sai uudet kengännauhat :D. Lopuksi syötiin yhdessä shopping mallin lukuisusta ravintoloista ja käytiin Albert hyper-marketissa ruokaostoksilla.
Kotona lasten mentyä nukkumaan pyöräytin meille vielä pienen kardemummakakun, sillä olihan uusi vuoka testattava. Kakku oli ihanaa! Nyt pääsen huoletta testailemaan kaikkia leivontajonossa olevia reseptejäni, kun meillä on tuollainen omiin tarpeisiin sopiva vuoka.
Siinä istuessamme sohvalla ja analysoidessamme kakun makua ja koostumusta, alkoi meitä ihan naurattaa: kai ollaan tultu aika vanhoiksi, kun lauantai-iltana toinen juo pepsiä ja toinen teetä, syödään kakkua ja puhutaan meidän lapsista. Jos esim. 5 vuotta sitten joku olisi väittänyt näin tapahtuvan tässä lähitulevaisuudessa, en olisi ikinä uskonut! Kuulostaa niin keski-ikäiseltä! Toisaalta nykyäänhän taitaa olla sellainen trendi, että viisikybäsenä aletaan sitten elää taas kuin parikymppiset ;). Tällä hetkellä tunnen ( kaikesta tästä huolimatta) kuitenkin eläväni elämäni onnellisinta aikaa. On niin helppoa olla iloinen ihan pienistä asioista. Parasta kaikesta on se, etten lataa eri asioille enää suuria odotuksia. Esim. viikonlopuksi ei tarvitse todellakaan olla mitään suunnitelmia, vaan jo ihan tavallinen yhdessäolo kotona riittää.
Viime yö sen sijaan ei ollut ihan sieltä henkilökohtaisesta top kympistä. Meidän unet sotki Pikku-E, joka yleensä nukkuu kuin tukki. Nyt oikeastaan heti nukahdettuani hän alkoi itkemään, eikä vaikeroinnista ollut tulla loppua. Imetin, mutta ei auttanut. Silitin, taputin ja paijasin. Ei apua. Tätä jatkui toista tuntia. Lopulta S ( joka yleensä ei edes herää lasten ääniin) lähti laittamaan korvikemaitoa Pikku E: lle, jonka tyttö hörppäsi taas kauheaa vauhtia kurkustaan alas ja sittenpä taas nukkuikin normaaliin tapaansa. Eli nälkä taisi pienellä olla.
Olemme jo noin kuukauden ajan antaneet vauvalle pääosin pullomaitoa, mutta öisin olen tähän asti vain imettänyt tarpeen mukaan. Ei tullut silti yllätyksenä, että pian täytyy yölläkin siirtyä pulloon, sillä maidontuotantohan vastaa ( ideaalitapauksessa) kysynnän ja tarjonan lakia. Meillä vain tuossa vapun tienoilla huomattiin, että Pikku-E ei pysy kylläisenä pelkällä äidinmaidolla. Muutaman päivän yritin, mutta mielestäni en voi imettää vauva tunnin välein, kun on tuo toinenkin lapsi. Vähän harmittaa, mutta toivottavasti ensimmäset 4kk täysimetystä olisi antanut edes jonkinlaista suojaa ja vastustuskykyä. Ärsyttävintä täällä on se, ettei valmista äidinmaidonkorviketta saa täältä mistään, vaan täytyy alkaa sotkemaan pulverin kanssa. Yöaikaan se ei ole kivaa. Belle veti ainakin vauva-aikanaan yöllä huoneenlämpöisen tuttelin ja jatkoi sitten uniaan. Toivotaan, että saadaan yösyötöt loppumaan kokonaan tässä piakkoin. Mutta en siis missään nimessä valita! Olemme olleet onnekkaita hyvin nukkuvien lastemme kanssa ja nostan todellakin hattua vanhemmille, jotka valvovat pienten kanssa yöt ja jaksavat vielä huolehtia heistä päivisin. Te vasta niitä arjen sankareita olette!
Sunnuntaini alkoi kuitenkin rikkonaisesta yöstä huolimatta aika kivasti, kun ihmeekseni S ponkaisi aamulla lasten kanssa sängystä ylös. Meillä on diili, että S saa nukkua pitkään lauantaisin ja minä taas vastaavasti sunnuntaisin. Nyt kuitenkin olin " luovuttanut" sunnuntaini hänelle. Tämä on sitä arjen romantiikkaa parhaimmillaan :D.
Romantiikka-teema täällä sen kuin jatkuu, sillä mua odottaa jääkaapssa kokonainen, maustamaton broileri ;). En voi muuta sanoa kuin että aika karun näköinen möhkäle! Olen päättänyt siirtää kokkaustaitoni uudelle tasolle ja aloitan tänään valmistamala uunibroileria Jamie Oliverin tapaan. Täällä Tsekeissä kaikki liha, kala ja kana on marinoimatonta ja olen jumittunut muutamaan hyvään marinadiin ja lähinnä kanan rintafileisiin. Paikalliset näyttävät kuitenkin käyttävän paljon sellaisia ruhon osia (sanotaankohan se noin?), joihin itse en ole tottunut ja nyt olen päättänyt alkaa kokeilemaan täällä myös kaikkea uutta. Varokaa vaan, ehkä täältä vielä joku päivä kotiutuu Suomen uusi Masterchef ;).
Loppuviikko kokataankin sitten vege- ja kalapainotteista ruokaa britti-twistillä, kun saamme Lontoosta vietaita: S:n ihana pikkusisko saapuu tänne torstaina puolisoineen. Welcome!!! We are waiting for you!
Hauskaa viikonlopun loppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti