Oi voi, miten aika kuluu! Varsinkin silloin kun on kivaa. Nämä viettämämme kuuaudet täällä Prahassa ovat olleet niin kivoja, että aika on todellakin kiitänyt hurjaa vauhtia. Ajan kulun tajuaa siitä, kun miettii miten taas on tiistai kun vastahan oli viime keskiviikko tai siitä, miten pienestä ja avuttomasta ihmsen taimesta on kehittynyt vauva, joka tekee kaikkensa päästäkseen mukaan isosiskon touhuihin tai ihan erityisesti siitä, kun kauan odotetut vieraat vihdoin saapuvat ja pian jo huomaatkin hyästeleväsi heitä kyyneleet silmissä.
Niin kuin nyt, kun rakas isosiskoni saapui pesueineen viime keskiviikkona tänne luoksemme lomailemaan. Oli niiiiiiiin hauskaa. Yhteiset viisi päiväämme oli pyhitetty leikille, puistoille, auringolle, sateen pitämiselle, eläintarhalle, aikuisten illallisille, äitenpäivälle, tv-tornille ja monelle muulle. Tiivistetysti siis hauskalle ja rennolle yhdessäololle lasten ehdoilla, ilman aikatauluja, tarkkoja suunnitelmia tai paineita. Erityisen ihanaa oli katsella, miten serkukset nauttivat toistensa seurasta. Menoa täällä kyllä riitti, kun 6-, 5- ja 2-vuotias laittoivat koko energiansa peliin Pikku-E:tä unohtamatta.
Viiteen päivään mahtui onneksi myös yksi täydellinen kesäpäivä, loput sitten olivatkin aika epävakaisia. Mutta eipä se sadekaan juuri haitannut, kun sai katsella noiden pienten riemua. Mua ihan jännitti, miten meidän arki alkaa taas sujua, kun Bellellä oli niin hauskaa kun oli koko ajan leikkikavereita. Onneksi huoleni oli turha, kaikki on sujunt ihan normaaliin tapaan. Otettiin myös aikuisten kesken taas perinteinen Shanghai-meataruusilta ja ylpeänä saan kertoa, että olen yhä Tsekin maan hallitseva Shanghai-mestari ;) Mutta kiitos siis ihana kummityttöni, hänen ihana pikkuveljensä, ihana isosiskoni ja hänen ihana miehensä niistä ihanista päivistä, jotka olitte täällä luonamme. Keskikesällä sitten nähdään taas!
Kuten yleensä, nytkin vieraiden lähdettyä tänne saapui taas aurinko. Eilen teimme tyttöjen kanssa kävelyretken toispuol jokkee, Petrin Hill:iin, josta löytyi taas uusi leikkipaikka. Tämä puisto tai kukkula oli aivan ihanan näköinen paikka, täydellinen esim. piknikille. Sovittiin S:n kanssa, että mennään tutustumaan paikkaan viikonloppuna koko perheen voimin sään salliessa. Kotiovelta matka sinne kesti kävellen vajaan tunnin. Jos keskustan turistimassat eivät tukkisi katuja, olisi matka ainakin 15 minuuttia nopeampi!
Yritän nyt pikkuhiljaa laajentaa tätä Prahan tuntemustani. Päätin aloittaa siis googlaamalla leikkipuistoja ja nyt yritetään aina silloin tällöin käydä vähän uusissakin paikoissa. Käytännössähän en edelleenkään ole nähnyt tästä kaupungista kuin murto-osan (tosin täälläkin on niitä paikkoja, joita ei varmaan edes kannata nähdä), mutta onneksi tässä ei ole kiire mihinkään.
Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia, ei siis ollut varmaa viivymmekö täällä Prahassa vuoden vai enemmän. Hyvin todennäköisesti olemme täällä nyt sen pari vuotta. Olen siitä todella iloinen! Kuten tuossa alussa päivittelin tätä ajan kulumista, on vuosi todella lyhyt aika silloin kun elämä on mallillaan. Viihdyn täällä paremmin kuin ikinä osasin toivoa. Suuri syy viihtymiseeni on tietenkin tämä upea ja inspiroiva kaupunki, mutta sitäkin enemmän saan kiittää perhettäni: Näitä pieniä hassuja tyttäriäni, jotka saavat minut nauramaan (ja kiroamaan mielessäni) monta kertaa päivässä sekä rakasta avopuolisoani, jota en nyt tässä ala kehumaan, sillä silloin hän käskee mut deletoimaan koko kirjoitukseni :D.
Aurinkoista loppuviikkoa! Nautitaan näistä ohikiitävistä hetkistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti