Huh, tänään mulla on ekaa kertaa 2,5 kuukauteen sellainen olo, että voisin kirjoittaa blogia. Viimeksi olen näköjään kirjoittanut 13. helmikuuta ja melkeinpä siitä päivästä lähtien on tuntunut siltä, että ajatukseni on ollut niin "varattuna", etten ole pystynyt/viitsinyt oikein kirjoitella.
Meidän kevät on mennyt nimittäin selvitellessä Pikku-E:tä vaivanneita vatsaongelmia. Tuntuu, että koettiin kaikki mahdollinen. Epäiltiin allergiaa, suolistotulehdusta ja itse hysteerisenä äitinä tietysti pelkäsin myös niitä ihan kaikista pahimpia mahdollisia sairauksia. Ensiksi selviteltiin asiaa yksityisellä lääkärillä Suomessa, kun epäiltiin ongelmien aiheuttajaksi jotakin allergiaa. Sitten vietettiinkin 4 päivää Sairaalassa täällä Prahassa, kun äkillisesti alkanut oksentelu ei loppunut millään ja kuivumisen estämiseksi täytyi päästä tiputukseen. Lopulta päädyimme takaisin Suomeen lastenklinikalle selvittämään, onko ongelmien taustalla jotain vakavampaa. Pikku-E:lle tehtiin paljon testejä, sillä niin yksityisellä lääkärillä Suomessa kuin sairaalassa Prahassa tehdyissä testituloksissa oli jonkin verran selvitettävää. Pikkuhiljaa yliskunnon kohetessa ja painon noustessa kuitenkin kaikki arvot normalisoituivat.Viime perjantaina oli viimeinen käynti lastenklinikalla ja luojan kiitos, sekä hoitava lastenlääkäri, että allergologi olivat sitä mieltä, että meillä on täysin terve tyttö.
Helpotus on kyllä suuri ja nyt on ollut ihana alkaa elää taas normaalia elämää yhdessä täällä kesäisessä Prahassa. Kuten arvata saattaa, on tämä kaikki saanut taas arvostamaan näitä pieniä ihania hetkiä oman perheen kanssa enkä tällä hetkellä osaa kaivata päiviini mitään muuta kuin tämän mitä mulla tässä on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti